8.3.2015

Lomatunnelmissa

Kevät tulee kohisten. Hiihtoladut alkavat jo olla hiihtämättömässä kunnossa. Eilen kävin vielä 6 km rämpimässä tuossa lähiladuilla. Tänään ladut olivat jo niin roskaiset eilisen tuulen jäljiltä, etten raaski enää mennä sinne naarmuttamaan suksia. Päivän lajiksi valikoituikin siten juoksu.

Onneksi lupasin lähteä porukalla juoksemaan pitkän Vuoksen (11,6 km). Oli niin masentava sää, että en varmaan olisi yksin saanut aikaiseksi lähteä niin pitkälle lenkille.

Juoksijat keväisessä loskakelissä Tainionkoskella. Kuva: Jari P.



Mukavassa seurassa lenkki sujui kuitenkin rattoisasti.

Rosson pizzaa, nam.

Lenkin jälkeen pääsin naistenpäivälounaalle :) Suuntasimme Rossoon, siellä on mielestäni kulmakunnan parhaat pizzat. Vieläkin on kyllä ähky, sen verran tuhti oli lounas, kun jälkkäriksi piti vetää vielä suklaakakkua. No, kerrankos sitä...

New Balance W890
Piristystä harmaaseen päivään tuovat myös nämä uudet, iloisenväriset lenkkarit. Piti ostaa uudet tossut, kun entisistä puski varvas läpi. Minulla on tähän mennessä ollut vain Adidaksen lenkkareita, mutta nyt annoin mahdollisuuden myös näille New Balanceille. En raaskinut tänään vielä laittaa niitä lenkille jalkaan, kun oli niin märkää ja kuraista. Pitää odottaa kuivempia kelejä.

Tänään menen vielä testaamaan airjoogaa uudelle salille. Imatralle avattiin viikko sitten aivan uusi liikunta- ja hyvinvointikeskus The Voima. Siellä on tarjolla montaa eri joogalajia. Varmaan pitää käydä ne kaikki testaamassa :)

Ensi viikolla onkin hyvin aikaa testaamiseen, kun olen talvilomalla :)

Ihanaa naistenpäivää!


1.3.2015

Nautitaan matkasta!

Lukiessani joogaopettaja Maaritin blogista hänen kirjoituksensa Hauta vs. Hyvä olo, tajusin jotain. Tajusin, että olin itse viemässä itsenäni samankaltaisiin tuntemuksiin, joita hän oli kokenut vuosia sitten.

En tosin samalla tavalla, että samassa mittakaavassa. Minun ongelmani oli ylisuorittaminen ja liian "terveellisen" ruokavalion noudattaminen.

Kun innostuin liikunnasta uudelleen keväällä 2013, innostuin sitten ihan toden teolla. Homma pysyi ihan hyvin hallinnassa aluksi. Oli kivaa ja kehitys oli valtavan nopeaa (tietty kun nollasta aloittaa ;-D) Kunto kasvoi ja kroppa kiinteytyi.

Ensimmäisen puolikkaan jälkeen alkoikin sitten todellinen tavoitteenastetanta. Aloin kirjoittaa juoksuharrastuksesta myös blogiin (toiseen blogiini, jota en ole vähään aikaan päivittänyt).



Ensi kerralla pitää juosta kovempaa. Sitten kun juoksen sen maratonin. Pitää olla hyvässä kunnossa ja näyttää hyvältä. Pitää lunastaa paikkansa tosijuoksijoiden sarjassa, ei siellä löllykät pärjää.

Talvella 2014 keksin, että haluan oikein sellaisen bikinifitnesskropan. Olisi sitten mukava kesällä kiertää juoksutapahtumia pikkupikkushotseissa ja näyttää timmiltä.

Ei siis muuta kun tuumasta toimeen. Nettivalmennuspaketti Fitfarmilta ostoskoriin ja kassan kautta...

10 viikkoa tiukkaa diettiä, salitreeniä ja juoksut siihen päälle. Ihmettelin kun selkä oli yhtäkkiä täyttä näppylöitä ja finnejä. Mutta ei se menoa haitannut, joten lisää vaan puita uuniin.

10 viikon jälkeen paino oli pudonnut 5 kiloa ja näytin omasta mielestä jo aika hyvältä (oikeasti varmaan luurangolta). Lihasta ei juurikaan ollut tullut lisää, mutta ajattelin, että minuun vaan ei tartu (todellisuudessa söin liian vähän siihen nähden miten paljon liikuin). Nukuin huonosti ja olin valtavan stressaantunut, töissä ja kotona.

HCR lähestyi. Treenasin vielä enemmän. Ostin toisenkin valmennuspaketin Fitfarmilta. Nyt endurance-valmennuksen, kestävyysurheilijoille tarkoitetun.

Siinä piti syödä ihan hirveästi. Liikaa, ajattelin. Sovelsin vähän. Jätin joitain aineksiä pois annoksista kun ei niin paljon vaan voinut syödä. Ohjelman mukaan kaikki lenkit olisi pitänyt juosta alle 135 sykkeella. Ei onnistunut minulta. Sykemittari paukutti jatkuvasti 160–170 keskisykkeitä lenkeiltä. Ratkaisu ongelmaan oli se, että jätin sykemittarin kotiin. Tieto lisää tuskaa...

Viikkoa ennen HRC:ia sairastuin. Iski ilkeä flunssa. Jäi sitten juoksematta se HCR. Pettymys oli aivan valtava. Ajattelin, että nyt olisi enkat paukkuneet ja 2 tunnin haamuraja alittunut ihan varmasti.

Pettymyksestä (ja flussasta) selvittyä aloin suunnitella uusia juoksuja. Tuossa vaiheessa aloin lipsua tiukasta ruokavaliostani. Aloin herkutella... (varmaan kroppa huusi lisää energiaa...) Silloin jo ensimmäisen kerran tuli mieleen, että pitäisi vähän höllätä.

Lammassaari lokakuussa 2014.
Juoksin kuitenkin entiseen tahtiin. Sain vähän enemmän energiaa ruokavaliosta, joten ihme kyllä kroppa (ja pää) kesti harjoittelun ja pääsin tavoitteisiin. Puolikas meni kesällä alle kahteen tuntiin ja maratoonikin tuli juostua. Ja sen jälkeen vielä lokakuussa X-run lappu rinnassa (23 km maastossa).

Sen jälkeen vasta alkoi juoksu tökkiä ja kilometriajat eivät parantuneetkaan enää, vaan pikemminkin päinvastoin. Joulun alla sairastuin taas flunssaan. 

Sekään ei vielä herättänyt. Moitin itseäni laikottelusta ja lipsuilusta ruokavalion suhteen. Podin huonoa omaa tuntoa jos en käynyt lenkillä tai salilla.

Tämän vuoden tammikuussa päätin taas aloittaa noudattamaan bikinifitness-ohjelmaa, koska edellisella kerralla pudotetusta 5 kilosta neljä oli hiipinyt takaisin kaikesta suorittamisesta huolimatta. 

Siirsin harjoittelun pääpainon salille. Pumppasin rautaa monta kertaa viikossa... Vaikken oikeasti eden tykkää siitä! (olen tajunnut tuonkin asian vasta nyt...) Teloin salilla polvenikin kun väänsin selkäpenkissä "jankkakahvoja" pois ja jalat oli huolimattomasti päällekkäin.

Suoritin ja suoritin. Vähintään 2 krt/vko aerobista ja vähintään 3 krt/vk lihaskuntotreeniä. Koirien kanssa tietysti kävin lisäksi lenkillä joka päivä pari kertaa. Mutta sitä ei laskettu liikunnaksi, kun siinä ei tule hiki eikä hengästy...

Sitten Maarit alkoi pitämään astangajoogatunteja kuntosalilla kerran viikossa. Sehän on hyvää lihashuoltoa, ajattelin ja ilmoittauduin mukaan. (Astanga on minulle jo tuttua ennestään. Harrastin sitä joskun 10 vuotta sitten vuoden pari, ennen kuin se sitten jäi erinäisistä syistä. Yritin aloittaa astangaa aina välillä uudestaan. Tein harjoituksia kotona ja kävin pari vuotta sitten kansalaisopistossakin harjoittelemassa sitä. Mutta en päässyt siihen enää sisään, siis samalla tavalla, kuin silloin alussa, kun kävin alkeiskurssin ja viikkotunneilla Porvoossa.)

Ensimmäisellä tunnilla jo kolahti. Kovaa. Vaikka polveen sattui pirusti, enkä todellakaan päässyt enää lootusasentoon, muista asennoista puhumattakaan...

Jooga on ihmeellistä.

Se laittaa ajattelemaan. Tai pysäyttää. Kun on oikea aika ja paikka.

Olen nyt reilun kuukauden (onko siitä vasta niin vähän aikaa?) käynyt Maaritin tunneilla pari kertaa viikossa. Ja olen nauttinut joka harjoituksesta. Vaikka polveen sattuu vieläkin, enkä pääse vieläkään kaikkiin asentoihin siten kuin silloin joskus ennen. Pikku hiljaa harjoitus alkaa taas kuitenkin sujua. Vaikka välillä tulee takapakkia. Se kuuluu asiaan.

Keskeytin sen bikinifitness-hömpötyksen. En ole enää punninnut itseäni tai mitannut vyötärönympärystä. En ole myöskään käynyt salilla enää (rautaa pumppaamassa). 

Nyt olen alkanut kuunnella sisäistä ääntäni (joo, soittakaa vaan piipaa-auto paikalle ;-D) ja olen ollut itselleni armollisempi. Olen alkanut miettiä motivaatiota ja tavoitteita.


Voisiko liikunnasta nauttia ihan vaan sen itsensä takia? Onko pakko olla aina joku tavoite (juoksen xx matkan xx vauhtia, tai kesällä minun pitää painaa xx kiloa tai vyötärönympäryksen on oltava xx senttiä... tai kyllä pitää vähintään xx kiloa nousta kesällä penkistä tai joku muu naurettava tavoite)? Onko pakko olla aina joku ruokavalio? 

Eikö voisi olla vaan ja nauttia matkasta? Eikö voisi syödä sellaista ruokaa joka tuntuu hyvältä? Eikö voisi syödä silloin kun on nälkä sen sijaan, että pitää kellosta katsoa ruoka-ajat?

Eikö voisi kuunnella itseään? Mitä minä oikeasti haluan tehdä? Mikä minut oikeasti tekee onnelliseksi? Mikä on minulle hyväksi? 


Mitä jos vaan hyppää ladulle ja antaa mennä?

En tiedä onko se jooga, joka minut pysäytti, ennen kuin olisin törmännt vauhdilla seinään, mutta jotain se minussa on nyt (jo) muuttanut.

Nyt yritän liikkua silloin kun se tuntuu minusta hyvältä. (Opettelen vasta, välillä tunnen vieläkin huonoa omaa tuntoa siitä, etten muka liiku tarpeeksi paljon tai oikein.) Nyt teen sitä mikä minusta tuntuu hyvältä (hiihdän vaikka 5 kertaa viikossa jos se juuri tuntuu hyvältä), en mieti sitä, että liikunta ei ole tarpeeksi monipuolista tai edistä tavoitteitani. Hiihdän koska se on kivaa!

En enää pidä puhepalautetta Sport Trackerissä päällä, eli en kuule enää kilometriaikojani. Eli en stressaa vauhdista, vaan hiihdän/juoksen tuntemuksien mukaan. (En sentään ole vielä osannut luopua koko trackeristä, baby steps...)

Joogaan silloin kun se tuntuu hyvältä (huomaan haluavani joogata entistä useammin).

Viime viikolla kävin yksi ilta juoksemassakin pitkästä aikaa. Juoksin hissukseen ja nautin matkasta. Ensimmäistä kertaa oikeasti pitkästä aikaa nautin todella juoksemisesta, enkä vain tuloksista.

Olin tajuamattani ajamassa itseäni loppuun. Jos en nyt olisi ymmärtänyt höllätä kaasujalkaa, olisin varmaan lopettanut kohta liikunnan kokonaan.

HCR häämöttää toukokuussa. Lähden sinne toki. Mutta nyt lähden avoimin mielin, nauttimaan matkasta. Ihan sama mikä aika sieltä tulee...

Iloitsen siitä että saan olla terve ja harrastaa. En mene paniikkiin, jos jollekin päivälle suunniteltu urheilusuoristus jää toteuttamatta jostain syystä.

Tulipa pitkä kirjoitus. Mutta jottei liian syvälliseksi menisi niin pitää vähän kehua kotikaupunkia blogin teeman hengessä :)

Imatralla on todella hieno ja hyvinhoidettu latuverkosto. Hiihtokuvat ovat tältä päivältä. Meidän lähiladut ovat vielä noin hienossa kunnossa! Kyllä täällä kelpaa hiihdellä ja nauttia matkasta.

PS kokeilkaa joogaa, joskus se voi viedä teidät jännittävällä matkalle omaan itseenne. Jos aika ja paikka ovat oikeita ja mieli on siihen valmis. Antakaa joogalle mahdollisuus :)

12.2.2015

Talviset terveiset

Hmph. Noloa. Blogi-parka on jäänyt vallan unohduksiin.

Tässä kuitenkin pikainen päivitys tämän hetken kuulumisista.


Kuva on joulun ajalta. Takana 15 km juoksua kirpakassa pakkassäässä, tukka jäässä :) Juoksut siis ovat jatkuneet maratonin jälkeenkin. 

Ohjelmassa on tosin ollut myös kuntosalia, hiihtoa ja uudelleen lämmiteltyä joogaharrastusta.

Olen totaalisesti hurahtanut taas pitkän tauon jälkeen astangajoogaan. Ilokseni Maarit Makkonen alkoi pitää joogatunteja täällä Imatralla, Kuntokeskus Colosseumilla.

Olen nyt käynyt siellä kerran viikossa ja lisäksi Maaritin omalla salilla Lappeenrannassa aina kun vaan olen päässyt sinne töiden jälkeen (eli silloin kun mies on ystävällisesti hoitanut koirien ulkoilutuksen työpäivän jälkeen).

Ai että. Tykkään. Astangajoogasta siis. Se on niin rentouttavaa ja samalla vaativaa. Suosittelen kokeilemaan!

Juostukin on vähän, ylläpitomielessä. Nyt kun talvi vihdoin tuli, olen enimmäkseen hiihtänyt. Se on hyvää pohjatyötä juoksua ajatellen. Keväällä olisi ensimmäinen juoksukoetus Helsiki City Runilla. Sitä ennen pitää saada tietty paljon juoksuakin alle. Mutta ainakin pitkälle maaliskuuhun aion kyllä ottaa ilon irti talvesta, jos sitä vaan riittää, ja hiihtää.


Toivotaan, että näitä aurinkoisia talvipäiviä tulisi vielä monta ennen kuin lumet sulavat ja kevät ottaa vallan. Siihen saakka iloitaan lisääntyvästä valosta ja monimuotoisista hiihtomaisemista.

10.11.2014

Raporttia maratonilta

Katleena Kotesuo on neuvonut blogissaan, että jos on pidempi tauko bloggaamisessa, ei sitä kannata mainita lainkaan, tai ainakaan suurisanaisesti päivitellä, vaan pitäisi vaan kirjoittaa muina miehinä/naisina uusi kirjoitus.

No nyt lienee paikallaan kuitenkin perustella, miksi kisarapsa tulee lähes pari kuukautta myöhässä: ku en vaa oo ehtiny.

No niin, asiaan.

Kullervomaraton Joutsenossa 20.9.2014. Neljäkymmentäkaksi kilometriä ja vähän päälle. Neljä tuntia, 22 minuuttia ja 30 sekuntia. Sen verran siihen meni ensikertalaiselta.

Vähän ennen lähtöä jännitti ihan vietävästi.

Matkalla oli aluksi jännittävää, sitten tylsää, sitten todella tylsää ja lopulta sattui joka paikkaan ja oli tylsää. 

Kaikkein vaikeimmat kilometrit olivat 25-35 km. Puoliväliin saakka meni ihan kevysti vähän päälle kahteen tuntiin ja siinä kohtaa tuntui, että voimia on vaikka kuinka paljon vielä.

Olin varautunut matkaan neljällä geelillä ja neljällä suolatabletilla, joista yhden otin jo ennen starttia. Otin ensimmäisen geelin kympin kohdalla ja sitten aina joka juomapisteellä vuorotellen geelin ja suolatabletin. Join vain vettä ja lopuksi mehua. Tämä taktiikka tuntui toimivan minulla hyvin, missään vaiheessa ei tullut kramppeja tai ylivoimasta uupumusta.

Lopussa kyllä särki jokaista lihasta, mutta ei niin paljon, että luovuttaminen olisi todella käynyt mielessä. Kyllä siinä toki ehti matkalla moneen kertaan miettiä, että ei tässä ole mitään järkeä.

Kilometri ennen maalia tuli ihan käsittämätön fiilis. Silloin tiesin, että selviän. Ihan pienen loppukirinkin taisin saada loppuun rypistettyä. Maalissa oli, no, voittajaolo :)

Kaikki kuvat Jari Pouta, hovikuvaajamme ja uskollinen huoltajamme, iso kiitos hänelle :)

Joo, ja ei varmasti ollut viimeinen maraton. Ainakin HCM on ensi kesänä tarkoitus kokea jos paikat vaan kestää harjoittelun. Ja tavoitteena voisi olla 4.15 alitus :)

7.9.2014

Pari viikkoa H-hetkeen

Oho, mihin ovat viikot kadonneet? Ajan virtaan sukeltaneet... Juoksua ei suinkaan ole lopetettu, vaikka blogissa on ollut hiljaista, pikemminkin päinvastoin.

Elämäni ensimmäiseen maratoniin on aikaa enää kaksi viikkoa. Toistaiseksi valmistautuminen on sujunut aivan suunnitelmien mukaan.

Olen juossut pääsääntöisesti juoksufoorumin ohjeen mukaan. Välillä on pitänyt vähän soveltaa työ- tai muiden juttujen takia, mutta kilometrejä on taitettu kyllä ihan kiitettävästi elokuun ajan.

Yksi poikkeus harjoitusohjelmaan tuli elokuun lopulla. Silloin harjoitusohjelman mukaan olisi pitänyt juosta 25 km pitkis, mutta juoksinkin vain napakan 7,4 km. Osallistuin Naisten Vuoksi -juoksutapahtumaan, joka järjestettiin jo 27. kerran täällä Imatralla.


Ennen lenkille lähtöä oli ohjattua jumppaa, ensin oli HIIT-treeni, heti perään vatsa-pakara-jumppa ja lopuksi vielä Body Balance. Jumpat kestivät puoli tuntia kukin. Oli tosi tehokkaat jumpat, jalat olivat kipeinä pari päivää sen jälkeen :) Mukana oli meidän juoksuporukkaa. (Kuva Jari Pouta)


Lenkin kipaisin tällä kertaa 41 minuuttiin. Maalilssa poseeramme yhdessä tätini Soilen kanssa, joka on juosstu jo monen monta maratonia. Edellisen Helsingissä viikkoa ennen Naisten Vuoksea, eikä tuntunut missään... Siinäpä itsellenikin mallia ja tavoitetta elämään :) (Kuva Jari Pouta)

Naisten Vuoksen jälkeen olen juossut kaksi pidempää, yli 20 kilometrin lenkkiä. Viimeinen pitkis viime viikonloppuna venyi liki 30 kilometriin. Juoksu toimi samalla testilenkkinä energiageeleille ja urheilujuomalle. Testasin siis miten geelit toimivat ja kestääkö maha niitä. Hyvin tuntui homma toimivan, joten samoilla eväillä mennään sitten Joutsenossakin. 

Nyt en enää tee yhtään pidempää lenkkiä ja hölläilen muutenkin. Yritän malttaa pitää lenkit kevyinä ja huilata kunnolla ennen maratonia.



27.7.2014

Hellepuolikas Savonlinnassa

Loma alkaa olla lopussa ja huomenna koittaa taas paluu arkeen. Lomalla on tullut vietettyä aikaa kaikkialla muualla kuin koneen ääressä, siksi blogin päivittäminenkin on jäänyt vähän hunningolle.

Viikko sitten kävin hölköttelemässä Pyhän Olavin Maratonin (puolikkaan) Savonlinnassa.


Lämpöä oli lähdessä 26 astetta. Matkaan läksi eri sarjoissa ja eri matkoille yhteensä viitisensataa juoksijaa ja sauvakävelijää.


Reitti oli kaunis ja osallistujia juuri sopivasti. Ei ollut ruuhkaa, mutta silti ei tarvinnut juosta yksin. Kymmeneen kilometriin saakka oli alle kahden tunnin vauhdissa, mutta sitten helle ja mäet veivät voimat.


Maaliin pääsin ajassa 2.02.04. Olen kyllä tyytyväinen suoritukseeni, vaikkei kahden tunnin tavoiteaika toteutunutkaan. Olosuhteet ja reitti olivat sen verran haastavat.


Maalialueen vieressä oli uimaranta, jonne aika moni juoksija näytti suunnistavan heti maaliin päästyään. Sen verran houkuttelevalta Saimaa näytti, että itsekin kävelin suoraan järveen juoksuvaatteet päällä :)

Tapahtuma oli tosi hyvin järjestetty ja kaikki järjestelyt, tiedotus, huolto ym. toimivat hyvin. Varmaan tulee ensi kesänäkin lähdettyä, sen verran jäi hampaankoloon siitä parista minuutista :)

Sen verran oli näemmä vielä adrenaliinia veressä kotiin tultua, että ilmoittaudun saman tien Kullervo Maratonille. Siis ihan täysmatkalle.

En tiedä tulikohan nyt ahnehdittua liikaa, mutta onhan tässä vielä 8 viikkoa aikaa valmistautua. Päätin noudattaa tämän loppuajan Juoksufoorumin Maraton alle 4:30 -ohjelmaa.

Jos se tuntuu liian rankalta, niin vaihdan maraton läpi -ohjelmaan ja hölköttelen sitten matkan siihen aikaan kun se menee.

Tänään olisi ohjelmassa siis vielä 24 km juoksu. Huh huh. Olisimpa ollut fiksu ja herännyt jo aamuyöstä juoksemaan kun sää olisi ollut vielä siedettävä. Nyt pitää odottaa iltamyöhään, vaikka huomenna onkin työpäivä. Juuri nyt juoksu ei kuitenkaan houkuta, kun lämpötila näyttää yli 30 astetta varjossa.


Voisikohan sen juoksun korvata uinnilla? Koirat ainakin tuntuvat viihtyvän nyt paremmin vedessä kuin lenkkipolulla :)

8.7.2014

Lomafiiliksissä

Vihdoin ne tulivat. Loma ja helle. Kyllä teitä on odotettukin :)

BB runin jälkeen on taas pikkuhiljaa palattu normaaliin harjoitusrytmiin. Lauantaina minulla piti olla sali-päivä, mutta kun oli niin mukava ilma, niin kuuma sali ja sisätilat eivtä yhtään houkutelleet. Niinpä keksin oman juoksu-jumppa-treenin, jonka pystyi hyvin tekemään ulkona.

Juoksin Paajalan kuntopolun pientä lenkkiä ympäri kolmasti. Joka kierroksella tein pienen kuntopiirin penkillä (se on vielä paikoillaan ja ehjä, leuanvetotangon nuoriso rikkoi viime kesänä, ja sitä ei enää uusittu):

20 x punnerrukseet penkkiä vasten
20 x ojentadipit
20 x vatsalihasrutistus
20 x askelkyykky (paitsi vikalla kerralla tein penkillenousut)

Aikas tehokas treeni! Juoksuakin tuli siinä sivussa ihan huomaamatta 4,5 km ja se juoksuosuus tuntui suorastaan huililta aina tuon lihaskuntosetin jälkeen, varsinkin kun tein aika nopealla temmolla ilman taukoja. Nyt kun kerran on kesä ja lämmin, niin hyvin voi ulkonakin toteuttaa myös lihaskuntotreeniä :)


Kuntopolkulle kulku itsessään on jo urheilusuoritus, varsinkin sateen aikaan nuo pitkospuut ovat tosi liukkaat...

Vaikka sää vaan jatkoi lämpenemistään viikonlopun jälkeen, ei se haittaa yhtään. Pystyn hyvin treenaamaan myös helteellä, kunhan muistan juoda tarpeeksi jo ennen treeniä. Suolan saantiin kannattaa myös kiinnittää huomiota näin helteiden aikaan, osa nesteestä kannattaa nauttia wichynä tai sitten lisäillä vähän suolaa treeniveteen. 

Hyvä treenijuoma pidemmille matkoille tulee muuten vedestä, suolasta, hunajasta ja sitruunamehusta, ohje täällä.

Aikamoista urheilua muuten suorittivat muusikot viime viikolla, kun Imatralla järjestettiin Imatra Big Band Festarit. Itse piipahdin teltassa torstaina, jolloin siellä esiintyi Leningrad Cowboys. 

Tuntui tuossakin hommassa hiki tulevan :)

Harmi kun viime viikko ei vielä säiden puolesta suosinut, festarit jäivät hieman vaisuiksi, kun kadulla järjetettyjä ilmasikonsertteja jouduttiin siirtämään sisätiloihin, eikä ihmisiä muutenkaan ollut liikkeellä edellisvuosien tapaan. No, ensi kesänä parempi tuuri!


Viimeinen sadepilvi hajosi horisonttiin sunnuntai-iltana Lammassaaren kärjestä katseltuna. Sen jälkeen ei ole sadepilviä onneksi taivaalla näkynyt. Nyt saisikin pitää poutaa muutama viikko vielä, kunnes arki ja työt taas kutsuvat. Nyt nautitaan kesästä!


28.6.2014

BB Run 28.6.2014

Tänään juostiin Imatralla BB Run. Osallistuin siihen kuntosarjassa (puolimaraton).

Ennen lähtöä sää oli vielä aurinkoinen ja lämmin. Harmittelin vähän, että tuli laitettua mustat vaatteet päälle, kokoa lähtiessä mittari näytti vain 18 astetta ja varasin takinkin matkaan jos sataisi. Aurinko porotti tässä vaiheessa niin kovasti, että ajattelin paahtuvani mustissa vermeissä.

Lähtö. Ei ollut mikään ruuhkajuoksu... 

Reitti oli jo tutuksi käynyt Vuoksenlenkki, joka kierrettiin kolme kertaa. Tai vähän vajaa kolme, lähtö oli kaupungintalon takaa ja maali urheilutalolla. Tässä ollaan ekalla kierroksella, vielä hymyilyttää.

Toinenkin kierron meni ihan suunnitelman mukaan. Tavoitteenani oli kahden tunnin alitus ja tässä vaiheessa vielä tuntui hyvältä ja olin tavoitevauhdissa.

Kolmannella kierroksella alkoi sataa vettä. Ukkonenkin jyrähteli, mutta ei onneksi tullut päälle. Luovutin puheliminen ja kuulokkeet (jotteivat ne kastuisi) siipalle, joka pyöräili osan matkaa kannustamassa mukana. En tiedä vaikuttiko se juoksurytmiin kun musiikki loppui (kuuntelen aina lenkillä musiikkia), mutta tässä vaiheessa meno alkoi hyytyä.

Viimeisellä juomapisteellä en uskaltanut enää ottaa mitään juomaa, kun alkoi myös mahassa olla ilkeitä tuntemuksia. Viimeiset kilometrit olivat yhtä tuskaa. Katsoin kelloa ja laskeskelin mielessäni, että paljonko on vielä aikaa siihen kahden tunnin aikarajaan.

Vasta viimeisellä suoralla uskoin, että se kaksi tuntia menee sittenkin rikki. Oma sykemittari pysähtyi aikaa 1 h 59 min 30 sek. 

Maalista ei sitten tajuttu ottaa yhtään kuvaa, mutta eiköhän tässä postauksessa meikeläisen pärstä näy jo tarpeeksi monta kertaa :) Lisää kuvia löytyy täältä.

Itse juoksu oli ihan ok järjestetty. Tosin hintaan ei sisältynyt muuta kuin juomahuolto, ei paitaa, mitalia tms. Mutta ei osanottomaksukaan ollut kovin kallis. Markkinoinnin olisi voinut hoitaa ehkä hiukan paremmin, nyt juoksussa oli tosi vähän osanottajia, ja uskoisin, että se johtuu pitkälti siitä, että aika harva tietää tällaisen juoksun olemassaolosta. Itse en ainakaan törmännyt yhteenkään mainokseen, linkkiin tms. missään.

Juoksusta jäi ihan hyvä fiilis. Vähän sellainen tyhmäkin olo. Tämä oli vasta toinen puolikkaani ja pääsin näin "helposti" tavoitteeseeni eli siihen kahden tunnin alitukseen. Tuli vähän sellainen "mitäs nyt sitten" -fiilis. Mutta toisaalta tämä reitti on tosi helppo (tasainen) ja minulle läpikotaisin tuttu. Seuraavaksi lähden tavoittelemaan samaa tulosta Savonlinnaan heinäkuun lopulla, siellä juostaan Pyhän Olavin maraton. Katsotaan mihin rahkeet siellä sitten riittävät.

22.6.2014

Sunnuntain maisemalenkkeilyä

Tämä aamu valkeni poutaisena. Lämpötila ei kovin kesäiseksi kivunnut, mutta ei sentään satanut vettä. Niinpä suunnistimme heti aamusta koirien kanssa vähän pidemmälle lenkille. Päädyimme tekemään Vuoksen lenkin. Tällä kertaa kuvasin puistoja, niitäkin mahtuu Vuoksen varrelle useita erilaisia.
Kaupungintalon kohdilla on tällainen lampi, jonka ympärillä on kauniita kukkaistutuksia ja hyvin hoidettua nurmialuetta.
Vastapäisellä rannalla on puolestaan veteraanipuisto, jossa näytti näin surulliselta. ei istutuksia (koivikkoa lukuunottamatta), eikä heinää niitetty koko kesänä. Liekö määrärahat vähissä vai onko puisto tarkoituksella luonnontilainen?
Imatrankosken voimalaitoksen lähellä on tämä tosi kaunis ja hyvin hoidettu puisto (jonka nimeä en häpeäkseni tiedä).

Koskipuistohan on sitten asia erikseen, se ansaitsee ihan oman postauksen, kunhan pääsen sinne joskus ajan kanssa kuvailemaan :)

Matkaa tällä aamukävelylle kertyi reilu 9 km ja aikaa kului reilu pari tuntia. Koirien kanssa kävelyä en siksi oikein urheiluksi uskalla väittää. Ulkoilu kuvaa ehkä parhaiten tätä "lenkkeilyä".

Iltapäivällä teki mieli vielä saada vähän hikeä pintaan, ja kun kerran juoksemaan en pääse (sen kipeän akillesjänteen vuoksi), päätin lähteä pyöräilemään.

Aluksi suuntasin Vuoksenniskalle päin, mutta Virasojan kohdalla muutin mieleni ja käännyinkin Pietarintielle ja kohti Rajapatsasta. Sieltä matka jatkui Imatrankosken kautta Meltolaan.

Mellonlahden ja Vuoksen välissä kulkee kaunis patotie. Vasemmalla on Vuoksi ja oikealla Mellonlahti.
Meltolasta jatkoin vielä Vallinkoskentietä eteenpäin. Kohdassa, jossa Lampsiinjoki (vai onko se Lampsinjoki vai Hallikkaanjoki, kuten jossain opaskartassa lukee?) laskee Vuokseen, on levähdyspaikka. Joku on taiteillut asfalttiin hienoja piirroksia.
Joki laskee Vuokseen.
Matka jatkui kohti Näträmälää. Onkohan minkään muun paikan nimessä yhtä monta äätä :)
Maalaismaisema juhannuksena. Tätä näkymää sitten marraskuussa kaiholla muistellaan.

Näträmälästä poljin vielä Aholan kautta Korvenkylään ja sieltä Karhumäen kautta kotiin.

Matkaa kertyi vähän reilu 36 km ja aikaa kului reilu kaksi tuntia.




Hyvää juhannusta!

Edit 22.6. kirjoitin tämä tekstin jo lauantaina Bloggirin mobiilisovelluksella, mutta ilmesesti se ei ollut julkaistunut lainkaan?! Bloggerin mobiilisovellus on muutenkin ihan syvältä, tekstiin ei saa esim. linkkejä lisättyä lainkaan, vaan ne täytyy käydä myöhemmin lisäilemässä selaimen kautta. Höh ja pöh.

Juhannus on tarjonnut varsin vaihtelevaa säätä. Mukaan on mahtunut niin paistetta kuin sadettakin.

Juhannusaattoaamuna oli onneksi kaunis aurinkoinen sää. Kokoonnuimme juoksuporukan kanssa Imatran kylpylälle, josta läksimme juoksemaan Lammassaarta ympäri.

Imatran kylpylällä juostaan normaalisti aina lauantaisin klo 8 yhteislenkki. Nyt juhannuksena lenkki oli siirretty perjantaille.

Lenkille ovat kaikki halukkaat tervetulleita! Halutessaan voi lenkin jälkeen jäädä kylpylälle uimaan ja nauttimaan aamupalaa 10 euron maksua vastaan. Lenkki-idean "isä" on näyttelijä Pekka Räty. Kiitos vaan Pekalle hyvästä ideasta ja kylpylälle yhteistyöstä!



Reitti lähtee Imatran venesatamasta, josta matka jatkuu polkua pitkin saaren reunoja seuraillen. Juoksijoita oli mukana toistakymmentä. Osa porukasta karkasi heti alkumatkasta omille teilleen, itse jättäidyin suosiolla perämieheksi ;)



Polku-osuus on n. 3 km pituinen. Polku on helppokulkuinen ja maasto melko tasainen.



Matkalla on muutamia grillauspaikkoja ja tämä suojaisa hiekkaranta. Kauniina kesäpäivänä kannattaakin pakata eväät reppuun ja suunnata Lammassaareen retkelle ja auringosta nauttimaan!

Polkuosuuden päälle juoksimme vielä pururadan, joka kulkee saaren sisäosissa. Reitille tulee kylpylältä matkaa yhteensä n. 7 km jos juoksee sekä polun että pururadan kerran ympäri.

Pururata on melko mäkinen ja siellä saa kyllä sykkeen nousemaan. Itselläni nousi syke vähän liikaakin loppumatkasta ja väsähdin ihan totaalisesti. Lisäksi oireillut akillesjänne tuli tosi kipeäksi. Liekö edellisiltainen kymppi painanut taustalla vai mikä, juoksu ei kuitenkaan kulkenut yhtään.

Nyt olen huilaillut huolella (eli maannut sohvalla) ja ottanut tulehduskipulääkkeitä. Pitää varmaan malttaa olla muutama päivä juoksematta, ja keksiä korvaavia harjoituksia.

Tänään suunnistinkin lenkin sijaan kuntosalille, jossa ei ruuhkaa ollut :) suurin osa taitaa olla juhannuksen vietossa mökeillä tai festareilla.



Sainkin ihan hyvän treenin tehtyä, joten illalla voi hyvällä omallatunnolla nauttia letuista ja mansikkahillosta :)

Hyvää juhannusta!