Aluksi pläjäys taustoja:
Imatra koostuu useammasta keskustasta. Imatran kauppala muodostettiin sodan jälkeen (1948) kolmen teollisuustaajaman (Imatrankoski, Tainionkoski ja Vuoksenniska) ympärille. Kaupunki Imatrasta tuli vuonna 1971.
Vuoksenniska oli aikanaa vireä ja vilkas kauppojen keskittymä. Nykyään sen pääkatu on täynnä tyhjiä huonokuntoisia liikehuoneistoja. Kaikki uudet kaupat on rakennettu hieman sivuun entisestä pääkadusta, lähemmäs isoja teitä.
Yhdistyksen aikaansaannoksia on käsittääkseni myös tämä sympaattinen pieni kioski, joka on kunnostettu toimivaksi muutama vuosi sitten. Kioski on avoinna ainakin kesäisin.
Vuoksenniskalta suunnistin kohti Rautionkylää. Kylän läpi kulkee Viipurista Savonlinnaan kulkeva museotie, osa Via Kareliaa. Rautionkylässä voi aistia menneen ajan tuulahduksen.
Niskapietilän tien varrella on paljon tyhjillään olevia vanhoja liikekiinteistöjä. Taajama lienee muutama vuosikymmän sitten ollut sitten varsin vilkas kauppapaikka. Nyt siellä on jäljellä vain nämä tyhjät liikehuoneistot, yksi päivittäistavarakauppa ja kyläbaari.
Rautionkylässä/Immolassa sijaitsee rajavartijakoulu ja Immolan varuskunta. Alueella on paljon hienoja varuskunnalle kuuluvia rakennuksia, kuten tämä upseerikerho.
Immolan alueen historiaan voi tutustua Rajavartiolaitoksen sivuilla.
En uskaltanut jatkaa museotietä ihan Rautjärvelle saakka, vaan kurvasin Puntalantielle. Se on kiva tie ajaa pyörällä, mäkiä on sopivasti ja maisemat kauniit.
Näkymä Puntalantietä Rautionkylään päin.
Sieltä matka jatkui ilman kuvaustaukoja 6-tien vartta takaisin Vuoksenniskalle, josta jatkoin Pietarintietä Rajapatsaan kautta kotiin.
Matka: 39,3 km, aika 2 h 15 min. Fiilis: kevyt, pitkä perusharjoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti