Ennen lähtöä sää oli vielä aurinkoinen ja lämmin. Harmittelin vähän, että tuli laitettua mustat vaatteet päälle, kokoa lähtiessä mittari näytti vain 18 astetta ja varasin takinkin matkaan jos sataisi. Aurinko porotti tässä vaiheessa niin kovasti, että ajattelin paahtuvani mustissa vermeissä.
Lähtö. Ei ollut mikään ruuhkajuoksu...
Reitti oli jo tutuksi käynyt Vuoksenlenkki, joka kierrettiin kolme kertaa. Tai vähän vajaa kolme, lähtö oli kaupungintalon takaa ja maali urheilutalolla. Tässä ollaan ekalla kierroksella, vielä hymyilyttää.
Toinenkin kierron meni ihan suunnitelman mukaan. Tavoitteenani oli kahden tunnin alitus ja tässä vaiheessa vielä tuntui hyvältä ja olin tavoitevauhdissa.
Kolmannella kierroksella alkoi sataa vettä. Ukkonenkin jyrähteli, mutta ei onneksi tullut päälle. Luovutin puheliminen ja kuulokkeet (jotteivat ne kastuisi) siipalle, joka pyöräili osan matkaa kannustamassa mukana. En tiedä vaikuttiko se juoksurytmiin kun musiikki loppui (kuuntelen aina lenkillä musiikkia), mutta tässä vaiheessa meno alkoi hyytyä.
Viimeisellä juomapisteellä en uskaltanut enää ottaa mitään juomaa, kun alkoi myös mahassa olla ilkeitä tuntemuksia. Viimeiset kilometrit olivat yhtä tuskaa. Katsoin kelloa ja laskeskelin mielessäni, että paljonko on vielä aikaa siihen kahden tunnin aikarajaan.
Vasta viimeisellä suoralla uskoin, että se kaksi tuntia menee sittenkin rikki. Oma sykemittari pysähtyi aikaa 1 h 59 min 30 sek.
Maalista ei sitten tajuttu ottaa yhtään kuvaa, mutta eiköhän tässä postauksessa meikeläisen pärstä näy jo tarpeeksi monta kertaa :) Lisää kuvia löytyy täältä.
Itse juoksu oli ihan ok järjestetty. Tosin hintaan ei sisältynyt muuta kuin juomahuolto, ei paitaa, mitalia tms. Mutta ei osanottomaksukaan ollut kovin kallis. Markkinoinnin olisi voinut hoitaa ehkä hiukan paremmin, nyt juoksussa oli tosi vähän osanottajia, ja uskoisin, että se johtuu pitkälti siitä, että aika harva tietää tällaisen juoksun olemassaolosta. Itse en ainakaan törmännyt yhteenkään mainokseen, linkkiin tms. missään.
Juoksusta jäi ihan hyvä fiilis. Vähän sellainen tyhmäkin olo. Tämä oli vasta toinen puolikkaani ja pääsin näin "helposti" tavoitteeseeni eli siihen kahden tunnin alitukseen. Tuli vähän sellainen "mitäs nyt sitten" -fiilis. Mutta toisaalta tämä reitti on tosi helppo (tasainen) ja minulle läpikotaisin tuttu. Seuraavaksi lähden tavoittelemaan samaa tulosta Savonlinnaan heinäkuun lopulla, siellä juostaan Pyhän Olavin maraton. Katsotaan mihin rahkeet siellä sitten riittävät.
