10.11.2014

Raporttia maratonilta

Katleena Kotesuo on neuvonut blogissaan, että jos on pidempi tauko bloggaamisessa, ei sitä kannata mainita lainkaan, tai ainakaan suurisanaisesti päivitellä, vaan pitäisi vaan kirjoittaa muina miehinä/naisina uusi kirjoitus.

No nyt lienee paikallaan kuitenkin perustella, miksi kisarapsa tulee lähes pari kuukautta myöhässä: ku en vaa oo ehtiny.

No niin, asiaan.

Kullervomaraton Joutsenossa 20.9.2014. Neljäkymmentäkaksi kilometriä ja vähän päälle. Neljä tuntia, 22 minuuttia ja 30 sekuntia. Sen verran siihen meni ensikertalaiselta.

Vähän ennen lähtöä jännitti ihan vietävästi.

Matkalla oli aluksi jännittävää, sitten tylsää, sitten todella tylsää ja lopulta sattui joka paikkaan ja oli tylsää. 

Kaikkein vaikeimmat kilometrit olivat 25-35 km. Puoliväliin saakka meni ihan kevysti vähän päälle kahteen tuntiin ja siinä kohtaa tuntui, että voimia on vaikka kuinka paljon vielä.

Olin varautunut matkaan neljällä geelillä ja neljällä suolatabletilla, joista yhden otin jo ennen starttia. Otin ensimmäisen geelin kympin kohdalla ja sitten aina joka juomapisteellä vuorotellen geelin ja suolatabletin. Join vain vettä ja lopuksi mehua. Tämä taktiikka tuntui toimivan minulla hyvin, missään vaiheessa ei tullut kramppeja tai ylivoimasta uupumusta.

Lopussa kyllä särki jokaista lihasta, mutta ei niin paljon, että luovuttaminen olisi todella käynyt mielessä. Kyllä siinä toki ehti matkalla moneen kertaan miettiä, että ei tässä ole mitään järkeä.

Kilometri ennen maalia tuli ihan käsittämätön fiilis. Silloin tiesin, että selviän. Ihan pienen loppukirinkin taisin saada loppuun rypistettyä. Maalissa oli, no, voittajaolo :)

Kaikki kuvat Jari Pouta, hovikuvaajamme ja uskollinen huoltajamme, iso kiitos hänelle :)

Joo, ja ei varmasti ollut viimeinen maraton. Ainakin HCM on ensi kesänä tarkoitus kokea jos paikat vaan kestää harjoittelun. Ja tavoitteena voisi olla 4.15 alitus :)

3 kommenttia:

  1. Kiva oli kuulla maratontarinasi! Itse en ole kokonaiselle maratonille vielä osallistunut, vaikka puolikas jo ihan kohtuu aikaan meneekin. Ehkäpä minäkin jo ensi kesänä uskallan. Hienoa on aina lukea kuinka sieltä näköjään ihan tavallisetkin kuntoilijat selviää. Viime talvena polvi ei kyllä olisi sallinut maratontreeniäkään, mutta jospa joskus vielä... Ensi kesänäkin päätavoitteet lienee puolikkaalla, vaikka sen kokonaisenkin kävisi kiskomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, rohkeasti vaan ilmoittautumaan! Jos kerran puolikas menee kevysti, niin kyllä sen kokonaisenkin pystyy juoksemaan. Niinhän ne kokeneemmat aina sanoo, ettei ei se matka tapa, vaan se liiallinen nopeus. Sillä asenteella minäkin läksin. Voihan sitä aikaa sitten koittaa parannella kun saa ensin vähän kokemusta alle :)

      Poista
  2. No joo, itsellä tosin on vähän se asenne nykyään, että turha lähteä viivalle, jos aika ei ole sitä, mihin pystyisi. "Maraton läpi" oli jossain vaiheessa tavoitteeni, mutta silloin tuli mutkia matkaan ja nykyisin, kun puolikkaaseenkin on saanut vauhtia, on maratonillekin jo aikatavoitteet olemassa ;) Mutta ehkä silti vielä joskus minutkin lähtöviivalla nähdään :D

    VastaaPoista