Raporttia maratonilta

Katleena Kotesuo on neuvonut blogissaan, että jos on pidempi tauko bloggaamisessa, ei sitä kannata mainita lainkaan, tai ainakaan suurisanaisesti päivitellä, vaan pitäisi vaan kirjoittaa muina miehinä/naisina uusi kirjoitus.

No nyt lienee paikallaan kuitenkin perustella, miksi kisarapsa tulee lähes pari kuukautta myöhässä: ku en vaa oo ehtiny.

No niin, asiaan.

Kullervomaraton Joutsenossa 20.9.2014. Neljäkymmentäkaksi kilometriä ja vähän päälle. Neljä tuntia, 22 minuuttia ja 30 sekuntia. Sen verran siihen meni ensikertalaiselta.

Vähän ennen lähtöä jännitti ihan vietävästi.

Matkalla oli aluksi jännittävää, sitten tylsää, sitten todella tylsää ja lopulta sattui joka paikkaan ja oli tylsää. 

Kaikkein vaikeimmat kilometrit olivat 25-35 km. Puoliväliin saakka meni ihan kevysti vähän päälle kahteen tuntiin ja siinä kohtaa tuntui, että voimia on vaikka kuinka paljon vielä.

Olin varautunut matkaan neljällä geelillä ja neljällä suolatabletilla, joista yhden otin jo ennen starttia. Otin ensimmäisen geelin kympin kohdalla ja sitten aina joka juomapisteellä vuorotellen geelin ja suolatabletin. Join vain vettä ja lopuksi mehua. Tämä taktiikka tuntui toimivan minulla hyvin, missään vaiheessa ei tullut kramppeja tai ylivoimasta uupumusta.

Lopussa kyllä särki jokaista lihasta, mutta ei niin paljon, että luovuttaminen olisi todella käynyt mielessä. Kyllä siinä toki ehti matkalla moneen kertaan miettiä, että ei tässä ole mitään järkeä.

Kilometri ennen maalia tuli ihan käsittämätön fiilis. Silloin tiesin, että selviän. Ihan pienen loppukirinkin taisin saada loppuun rypistettyä. Maalissa oli, no, voittajaolo :)

Kaikki kuvat Jari Pouta, hovikuvaajamme ja uskollinen huoltajamme, iso kiitos hänelle :)

Joo, ja ei varmasti ollut viimeinen maraton. Ainakin HCM on ensi kesänä tarkoitus kokea jos paikat vaan kestää harjoittelun. Ja tavoitteena voisi olla 4.15 alitus :)

Pari viikkoa H-hetkeen

Oho, mihin ovat viikot kadonneet? Ajan virtaan sukeltaneet... Juoksua ei suinkaan ole lopetettu, vaikka blogissa on ollut hiljaista, pikemminkin päinvastoin.

Elämäni ensimmäiseen maratoniin on aikaa enää kaksi viikkoa. Toistaiseksi valmistautuminen on sujunut aivan suunnitelmien mukaan.

Olen juossut pääsääntöisesti juoksufoorumin ohjeen mukaan. Välillä on pitänyt vähän soveltaa työ- tai muiden juttujen takia, mutta kilometrejä on taitettu kyllä ihan kiitettävästi elokuun ajan.

Yksi poikkeus harjoitusohjelmaan tuli elokuun lopulla. Silloin harjoitusohjelman mukaan olisi pitänyt juosta 25 km pitkis, mutta juoksinkin vain napakan 7,4 km. Osallistuin Naisten Vuoksi -juoksutapahtumaan, joka järjestettiin jo 27. kerran täällä Imatralla.

Ennen lenkille lähtöä oli ohjattua jumppaa, ensin oli HIIT-treeni, heti perään vatsa-pakara-jumppa ja lopuksi vielä Body Balance. Jumpat kestivät puoli tuntia kukin. Oli tosi tehokkaat jumpat, jalat olivat kipeinä pari päivää sen jälkeen :) Mukana oli meidän juoksuporukkaa. (Kuva Jari Pouta)

Lenkin kipaisin tällä kertaa 41 minuuttiin. Maalilssa poseeramme yhdessä tätini Soilen kanssa, joka on juosstu jo monen monta maratonia. Edellisen Helsingissä viikkoa ennen Naisten Vuoksea, eikä tuntunut missään... Siinäpä itsellenikin mallia ja tavoitetta elämään :) (Kuva Jari Pouta)

Naisten Vuoksen jälkeen olen juossut kaksi pidempää, yli 20 kilometrin lenkkiä. Viimeinen pitkis viime viikonloppuna venyi liki 30 kilometriin. Juoksu toimi samalla testilenkkinä energiageeleille ja urheilujuomalle. Testasin siis miten geelit toimivat ja kestääkö maha niitä. Hyvin tuntui homma toimivan, joten samoilla eväillä mennään sitten Joutsenossakin. 

Nyt en enää tee yhtään pidempää lenkkiä ja hölläilen muutenkin. Yritän malttaa pitää lenkit kevyinä ja huilata kunnolla ennen maratonia.

Hellepuolikas Savonlinnassa

Loma alkaa olla lopussa ja huomenna koittaa taas paluu arkeen. Lomalla on tullut vietettyä aikaa kaikkialla muualla kuin koneen ääressä, siksi blogin päivittäminenkin on jäänyt vähän hunningolle.

Viikko sitten kävin hölköttelemässä Pyhän Olavin Maratonin (puolikkaan) Savonlinnassa.

Lämpöä oli lähdessä 26 astetta. Matkaan läksi eri sarjoissa ja eri matkoille yhteensä viitisensataa juoksijaa ja sauvakävelijää.

Reitti oli kaunis ja osallistujia juuri sopivasti. Ei ollut ruuhkaa, mutta silti ei tarvinnut juosta yksin. Kymmeneen kilometriin saakka oli alle kahden tunnin vauhdissa, mutta sitten helle ja mäet veivät voimat.

Maaliin pääsin ajassa 2.02.04. Olen kyllä tyytyväinen suoritukseeni, vaikkei kahden tunnin tavoiteaika toteutunutkaan. Olosuhteet ja reitti olivat sen verran haastavat.

Maalialueen vieressä oli uimaranta, jonne aika moni juoksija näytti suunnistavan heti maaliin päästyään. Sen verran houkuttelevalta Saimaa näytti, että itsekin kävelin suoraan järveen juoksuvaatteet päällä :)

Tapahtuma oli tosi hyvin järjestetty ja kaikki järjestelyt, tiedotus, huolto ym. toimivat hyvin. Varmaan tulee ensi kesänäkin lähdettyä, sen verran jäi hampaankoloon siitä parista minuutista :)

Sen verran oli näemmä vielä adrenaliinia veressä kotiin tultua, että ilmoittaudun saman tien Kullervo Maratonille. Siis ihan täysmatkalle.

En tiedä tulikohan nyt ahnehdittua liikaa, mutta onhan tässä vielä 8 viikkoa aikaa valmistautua. Päätin noudattaa tämän loppuajan Juoksufoorumin Maraton alle 4:30 -ohjelmaa.

Jos se tuntuu liian rankalta, niin vaihdan maraton läpi -ohjelmaan ja hölköttelen sitten matkan siihen aikaan kun se menee.

Tänään olisi ohjelmassa siis vielä 24 km juoksu. Huh huh. Olisimpa ollut fiksu ja herännyt jo aamuyöstä juoksemaan kun sää olisi ollut vielä siedettävä. Nyt pitää odottaa iltamyöhään, vaikka huomenna onkin työpäivä. Juuri nyt juoksu ei kuitenkaan houkuta, kun lämpötila näyttää yli 30 astetta varjossa.

Voisikohan sen juoksun korvata uinnilla? Koirat ainakin tuntuvat viihtyvän nyt paremmin vedessä kuin lenkkipolulla :)

Lomafiiliksissä

Vihdoin ne tulivat. Loma ja helle. Kyllä teitä on odotettukin :)

BB runin jälkeen on taas pikkuhiljaa palattu normaaliin harjoitusrytmiin. Lauantaina minulla piti olla sali-päivä, mutta kun oli niin mukava ilma, niin kuuma sali ja sisätilat eivtä yhtään houkutelleet. Niinpä keksin oman juoksu-jumppa-treenin, jonka pystyi hyvin tekemään ulkona.

Juoksin Paajalan kuntopolun pientä lenkkiä ympäri kolmasti. Joka kierroksella tein pienen kuntopiirin penkillä (se on vielä paikoillaan ja ehjä, leuanvetotangon nuoriso rikkoi viime kesänä, ja sitä ei enää uusittu):

20 x punnerrukseet penkkiä vasten
20 x ojentadipit
20 x vatsalihasrutistus
20 x askelkyykky (paitsi vikalla kerralla tein penkillenousut)

Aikas tehokas treeni! Juoksuakin tuli siinä sivussa ihan huomaamatta 4,5 km ja se juoksuosuus tuntui suorastaan huililta aina tuon lihaskuntosetin jälkeen, varsinkin kun tein aika nopealla temmolla ilman taukoja. Nyt kun kerran on kesä ja lämmin, niin hyvin voi ulkonakin toteuttaa myös lihaskuntotreeniä :)

Kuntopolkulle kulku itsessään on jo urheilusuoritus, varsinkin sateen aikaan nuo pitkospuut ovat tosi liukkaat...

Vaikka sää vaan jatkoi lämpenemistään viikonlopun jälkeen, ei se haittaa yhtään. Pystyn hyvin treenaamaan myös helteellä, kunhan muistan juoda tarpeeksi jo ennen treeniä. Suolan saantiin kannattaa myös kiinnittää huomiota näin helteiden aikaan, osa nesteestä kannattaa nauttia wichynä tai sitten lisäillä vähän suolaa treeniveteen. 

Hyvä treenijuoma pidemmille matkoille tulee muuten vedestä, suolasta, hunajasta ja sitruunamehusta, ohje täällä.

Aikamoista urheilua muuten suorittivat muusikot viime viikolla, kun Imatralla järjestettiin Imatra Big Band Festarit. Itse piipahdin teltassa torstaina, jolloin siellä esiintyi Leningrad Cowboys. 

Tuntui tuossakin hommassa hiki tulevan :)

Harmi kun viime viikko ei vielä säiden puolesta suosinut, festarit jäivät hieman vaisuiksi, kun kadulla järjetettyjä ilmasikonsertteja jouduttiin siirtämään sisätiloihin, eikä ihmisiä muutenkaan ollut liikkeellä edellisvuosien tapaan. No, ensi kesänä parempi tuuri!

Viimeinen sadepilvi hajosi horisonttiin sunnuntai-iltana Lammassaaren kärjestä katseltuna. Sen jälkeen ei ole sadepilviä onneksi taivaalla näkynyt. Nyt saisikin pitää poutaa muutama viikko vielä, kunnes arki ja työt taas kutsuvat. Nyt nautitaan kesästä!

BB Run 28.6.2014

Tänään juostiin Imatralla BB Run. Osallistuin siihen kuntosarjassa (puolimaraton).

Ennen lähtöä sää oli vielä aurinkoinen ja lämmin. Harmittelin vähän, että tuli laitettua mustat vaatteet päälle, kokoa lähtiessä mittari näytti vain 18 astetta ja varasin takinkin matkaan jos sataisi. Aurinko porotti tässä vaiheessa niin kovasti, että ajattelin paahtuvani mustissa vermeissä.

Lähtö. Ei ollut mikään ruuhkajuoksu... 

Reitti oli jo tutuksi käynyt Vuoksenlenkki, joka kierrettiin kolme kertaa. Tai vähän vajaa kolme, lähtö oli kaupungintalon takaa ja maali urheilutalolla. Tässä ollaan ekalla kierroksella, vielä hymyilyttää.

Toinenkin kierron meni ihan suunnitelman mukaan. Tavoitteenani oli kahden tunnin alitus ja tässä vaiheessa vielä tuntui hyvältä ja olin tavoitevauhdissa.

Kolmannella kierroksella alkoi sataa vettä. Ukkonenkin jyrähteli, mutta ei onneksi tullut päälle. Luovutin puheliminen ja kuulokkeet (jotteivat ne kastuisi) siipalle, joka pyöräili osan matkaa kannustamassa mukana. En tiedä vaikuttiko se juoksurytmiin kun musiikki loppui (kuuntelen aina lenkillä musiikkia), mutta tässä vaiheessa meno alkoi hyytyä.

Viimeisellä juomapisteellä en uskaltanut enää ottaa mitään juomaa, kun alkoi myös mahassa olla ilkeitä tuntemuksia. Viimeiset kilometrit olivat yhtä tuskaa. Katsoin kelloa ja laskeskelin mielessäni, että paljonko on vielä aikaa siihen kahden tunnin aikarajaan.

Vasta viimeisellä suoralla uskoin, että se kaksi tuntia menee sittenkin rikki. Oma sykemittari pysähtyi aikaa 1 h 59 min 30 sek. 

Maalista ei sitten tajuttu ottaa yhtään kuvaa, mutta eiköhän tässä postauksessa meikeläisen pärstä näy jo tarpeeksi monta kertaa :) Lisää kuvia löytyy täältä.

Itse juoksu oli ihan ok järjestetty. Tosin hintaan ei sisältynyt muuta kuin juomahuolto, ei paitaa, mitalia tms. Mutta ei osanottomaksukaan ollut kovin kallis. Markkinoinnin olisi voinut hoitaa ehkä hiukan paremmin, nyt juoksussa oli tosi vähän osanottajia, ja uskoisin, että se johtuu pitkälti siitä, että aika harva tietää tällaisen juoksun olemassaolosta. Itse en ainakaan törmännyt yhteenkään mainokseen, linkkiin tms. missään.

Juoksusta jäi ihan hyvä fiilis. Vähän sellainen tyhmäkin olo. Tämä oli vasta toinen puolikkaani ja pääsin näin "helposti" tavoitteeseeni eli siihen kahden tunnin alitukseen. Tuli vähän sellainen "mitäs nyt sitten" -fiilis. Mutta toisaalta tämä reitti on tosi helppo (tasainen) ja minulle läpikotaisin tuttu. Seuraavaksi lähden tavoittelemaan samaa tulosta Savonlinnaan heinäkuun lopulla, siellä juostaan Pyhän Olavin maraton. Katsotaan mihin rahkeet siellä sitten riittävät.

Sunnuntain maisemalenkkeilyä

Tämä aamu valkeni poutaisena. Lämpötila ei kovin kesäiseksi kivunnut, mutta ei sentään satanut vettä. Niinpä suunnistimme heti aamusta koirien kanssa vähän pidemmälle lenkille. Päädyimme tekemään Vuoksen lenkin. Tällä kertaa kuvasin puistoja, niitäkin mahtuu Vuoksen varrelle useita erilaisia.

Kaupungintalon kohdilla on tällainen lampi, jonka ympärillä on kauniita kukkaistutuksia ja hyvin hoidettua nurmialuetta.

Vastapäisellä rannalla on puolestaan veteraanipuisto, jossa näytti näin surulliselta. ei istutuksia (koivikkoa lukuunottamatta), eikä heinää niitetty koko kesänä. Liekö määrärahat vähissä vai onko puisto tarkoituksella luonnontilainen?

Imatrankosken voimalaitoksen lähellä on tämä tosi kaunis ja hyvin hoidettu puisto (jonka nimeä en häpeäkseni tiedä).

Koskipuistohan on sitten asia erikseen, se ansaitsee ihan oman postauksen, kunhan pääsen sinne joskus ajan kanssa kuvailemaan :)

Matkaa tällä aamukävelylle kertyi reilu 9 km ja aikaa kului reilu pari tuntia. Koirien kanssa kävelyä en siksi oikein urheiluksi uskalla väittää. Ulkoilu kuvaa ehkä parhaiten tätä "lenkkeilyä".

Iltapäivällä teki mieli vielä saada vähän hikeä pintaan, ja kun kerran juoksemaan en pääse (sen kipeän akillesjänteen vuoksi), päätin lähteä pyöräilemään.

Aluksi suuntasin Vuoksenniskalle päin, mutta Virasojan kohdalla muutin mieleni ja käännyinkin Pietarintielle ja kohti Rajapatsasta. Sieltä matka jatkui Imatrankosken kautta Meltolaan.

Mellonlahden ja Vuoksen välissä kulkee kaunis patotie. Vasemmalla on Vuoksi ja oikealla Mellonlahti.

Meltolasta jatkoin vielä Vallinkoskentietä eteenpäin. Kohdassa, jossa Lampsiinjoki (vai onko se Lampsinjoki vai Hallikkaanjoki, kuten jossain opaskartassa lukee?) laskee Vuokseen, on levähdyspaikka. Joku on taiteillut asfalttiin hienoja piirroksia.

Joki laskee Vuokseen.

Matka jatkui kohti Näträmälää. Onkohan minkään muun paikan nimessä yhtä monta äätä :)

Maalaismaisema juhannuksena. Tätä näkymää sitten marraskuussa kaiholla muistellaan.

Näträmälästä poljin vielä Aholan kautta Korvenkylään ja sieltä Karhumäen kautta kotiin.

Matkaa kertyi vähän reilu 36 km ja aikaa kului reilu kaksi tuntia.

Hyvää juhannusta!

Edit 22.6. kirjoitin tämä tekstin jo lauantaina Bloggirin mobiilisovelluksella, mutta ilmesesti se ei ollut julkaistunut lainkaan?! Bloggerin mobiilisovellus on muutenkin ihan syvältä, tekstiin ei saa esim. linkkejä lisättyä lainkaan, vaan ne täytyy käydä myöhemmin lisäilemässä selaimen kautta. Höh ja pöh.

Juhannus on tarjonnut varsin vaihtelevaa säätä. Mukaan on mahtunut niin paistetta kuin sadettakin.

Juhannusaattoaamuna oli onneksi kaunis aurinkoinen sää. Kokoonnuimme juoksuporukan kanssa Imatran kylpylälle, josta läksimme juoksemaan Lammassaarta ympäri.

Imatran kylpylällä juostaan normaalisti aina lauantaisin klo 8 yhteislenkki. Nyt juhannuksena lenkki oli siirretty perjantaille.

Lenkille ovat kaikki halukkaat tervetulleita! Halutessaan voi lenkin jälkeen jäädä kylpylälle uimaan ja nauttimaan aamupalaa 10 euron maksua vastaan. Lenkki-idean "isä" on näyttelijä Pekka Räty. Kiitos vaan Pekalle hyvästä ideasta ja kylpylälle yhteistyöstä!



Reitti lähtee Imatran venesatamasta, josta matka jatkuu polkua pitkin saaren reunoja seuraillen. Juoksijoita oli mukana toistakymmentä. Osa porukasta karkasi heti alkumatkasta omille teilleen, itse jättäidyin suosiolla perämieheksi ;)



Polku-osuus on n. 3 km pituinen. Polku on helppokulkuinen ja maasto melko tasainen.



Matkalla on muutamia grillauspaikkoja ja tämä suojaisa hiekkaranta. Kauniina kesäpäivänä kannattaakin pakata eväät reppuun ja suunnata Lammassaareen retkelle ja auringosta nauttimaan!

Polkuosuuden päälle juoksimme vielä pururadan, joka kulkee saaren sisäosissa. Reitille tulee kylpylältä matkaa yhteensä n. 7 km jos juoksee sekä polun että pururadan kerran ympäri.

Pururata on melko mäkinen ja siellä saa kyllä sykkeen nousemaan. Itselläni nousi syke vähän liikaakin loppumatkasta ja väsähdin ihan totaalisesti. Lisäksi oireillut akillesjänne tuli tosi kipeäksi. Liekö edellisiltainen kymppi painanut taustalla vai mikä, juoksu ei kuitenkaan kulkenut yhtään.

Nyt olen huilaillut huolella (eli maannut sohvalla) ja ottanut tulehduskipulääkkeitä. Pitää varmaan malttaa olla muutama päivä juoksematta, ja keksiä korvaavia harjoituksia.

Tänään suunnistinkin lenkin sijaan kuntosalille, jossa ei ruuhkaa ollut :) suurin osa taitaa olla juhannuksen vietossa mökeillä tai festareilla.



Sainkin ihan hyvän treenin tehtyä, joten illalla voi hyvällä omallatunnolla nauttia letuista ja mansikkahillosta :)

Hyvää juhannusta!

Sirpaleet tuovat onnea?

Tänään kuvia ja tunnelmia aamun koiralenkiltä. Tällä kertaa aamuinen vaelluksemme suuntautui kulmille, eli Imatrankoskelle.

ihastelimme ohi mennessä Cafe Elegantin uutta terassia.

Cafe Elegant on turkkilainen kahvila Imatran keskustassa.

En valitettavasti saanut kuvaan vangittua terassin hienoa tunnelmaa (eikä hihnan päässä tempoileva terrieri ainakaan auttanut asiaa). Terassi on rakennettu kahden talon väliin suojaiseksi ja tunnelmalliseksi virkistypaikaksi. Kahvila on sisältäkin tosi kiva, vaikka aika pieni. Sieltä saa aitoja turkkilaisia herkkuja, suosittelen!

Kävelykadulla oli aamusta vielä hiljaista muillakin terasseilla. Matkamme jatkui kohti koskea ja Valtionhotellia.

Imatran Valtionhotelli.

Onneksi emme ihailleet kaunista jugend-rakennusta liian intensiivisesti. Kävelytiellä vaani ilkeä vaara.

Viime syksynä nuorempi lenkkikaveri sai terävästä lasinsirpaleesta haavan tassuunsa. Sitä sitten paranneltiinkin koko syksy kolmen antibioottikuurin ja vähemmän miellyttävien eläinlääkärin suorittamien tassunkaiveluoperaatioiden säestämänä. Tässä lähteekin toive kaikille oluen ja muiden lasipullosta nautittavien juomien ystäville: ÄLKÄÄ RIKKOKO NIITÄ PERKELEEN PULLOJA KADUILLE!

Nuorempi lenkkikaveri eläinlääkärissa odottamassa vuoroaan.

Onneksi tassu on nyt täysin parantunut ja lenkkeily sujuu taas, kunhan muistaa silmä kovana vahtia mihin astuu.

Koiralenkin jälkeen läksinkin samoilla lämpimillä juoksemaan. Treffasimme juoksukamujen kanssa Mäkkärillä. Juoksimme niin vauhdikkaasti pitkän vuoksen (eli pidennetyn version Vuoksenlenkistä, Tornasillan kautta siis), että en ehtinyt edes yhtään kuvaa nappaamaan. 

Matkaa kertyi 11,6 km ja aikaa siihen tuhrautui vain 1 h 6 min, eli minulle vauhti oli kyllä tosi kovaa. Mutta kestin ihan hyvin kyydissä, ja se lupailee hyvää parin viikon päästä juostavaan BB-runiin. Ehkä se kahden tunnin alitus voisi olla jo siellä mahdollista... Jos sää suosii, tankkaus onnistuu, kroppa kestää, pää kestää ja taivaankappaleet ovat oikeassa suhteessa toisiinsa...

Suunnistusta Vuoksen varrella

Imatralla järjestetään tällä viikolla suunnistuksen maailman cupin osakilpailu. 

Itse en valitettavasti pääse nauttimaan kisatunnelmasta, kun pitää käydä naapurikaupungissa torjumassa puutetta. Siippa sen sijaan kehui nähneensä tänään itse Minna Kaupin juoksevan työhuoneensa ikkunan alta. Minun pitää tyytyä telkkarista tuleviin koosteisiin.

Illalla töistä kotiudutta, koirien ulkoilutuksen jälkeen teki mieli vaan rojahtaa sohvalle. Mutta kun kamut pyysi, niin läksin juoksemaan. Tarkoitus oli kyllä pitää vähän taukoa juoksusta kiukuttelevan akillesjänteen takia, mutta se ei tuntunut tänään yhtään kipeältä. Näin ollen uskalsin lähteä.

Juoksimme tällä kertaa klassikon, eli Vuoksen lenkin. Tai siltojen välin, kuten sitä myös kutsutaan. Vuoksenlenkkiä juostaan kolmesti ympäri kesäkuun BB-runissa ja elokuussa se kierretään kerran Naisten Vuoksi -tapahtumassa. Maisemissa ei ole tällä lenkillä valittamista. 

Näkymä Vuoksen itärannalta kuvattuna Mansikkalaan päin.

Vuoksenlenkki on 7,4 km jos sen juokseen pelkästään. Meille tuli vähän pidempi lenkki kun treffattiin Mansikkalassa.

Jalassa oli vähän tuntemuksia, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Tehtiin ihan hyvävauhtinen lenkki ihanassa kesäsäässä. 

Kiitos juoksukamuille Soilelle ja Kirsille lenkkiseurasta :)

Vauhtikestävyyslenkki: 8,9 km, 54 min

Sunnuntain pitkis

Minun piti mennä salille. Mutta tuumailin että tekee mieli juosta. Olisin tietysti voinut juosta salille, mutta kun oli niin hyvä ilma juoksulenkille.

Tarkoitus oli hölkytellä kevyt pitkis, mutta lopussa vauhti (ja syke) vähän karkasivat.

Alkumatkan maltoin juosta rauhallisesti ja napsin kuviakin matkalta.

Tällä kertaa reitti kulki Karhumäen kautta Tainionkoskelle. Suokadulla on tällainen kiva puoti.

Kyltissä lukee Country puoti. En tiedä miten puoti on avoinna tai mitä siellä myydään (jotain sisustusjuttuja varmaan). Pitäisi ottaa selvää ja käydä tutustumassa. 

Edit: googlaamalla löysin puodin nettisivut.

Reitti jatkui Tornansillan yli. Kuvassa on Tainionkosken voimalaitos. Heti sillan jälkeen lähtee kävelytie oikealle. Siitä pääsee Neitsytniemen kartanon pihan läpi Vuoksenniskantielle. Juoksin sitä kaitta, mutta en kehdannut jäädä kuvailemaan siihen pihalle. En ole ihan varma onko kartano julkinen paikka, jota saa kuvata, vai yksityisalue?

Seuraava kuvauskohde oli Sienimäellä. Ortodoksikirkko on tosi pieni ja söpö.

Sienimäeltä sain hyvät vauhdit kohti Vuoksenvartta, enkä sitten enää malttanut pysähdellä kuvaamaan.

Sunnuntain peruspitkis: 14 km, 1 h 28 min. Fiilis: tosi hyvä, paitsi vasemman jalan akillejänne on alkanut kiukutella. Alussa jalka tuntui tosi kipeältä, mutta vetreytyi matkalla. Toivotaan, että vaiva ei äidy pahemmaksi, tarkoitus olisi nimittäin osallistua BB-runiin parin viikon kuluttua...

Pyöräretki menneeseen aikaan

Viikonlopun kunniaksi läksin pyöräilemään hieman pidemmän lenkin. Matka suuntautui pohjoiseen, kohti Vuoksenniskaa.

Aluksi pläjäys taustoja:

Imatra koostuu useammasta keskustasta. Imatran kauppala muodostettiin sodan jälkeen (1948) kolmen teollisuustaajaman (Imatrankoski, Tainionkoski ja Vuoksenniska) ympärille. Kaupunki Imatrasta tuli vuonna 1971.

Vuoksenniska oli aikanaa vireä ja vilkas kauppojen keskittymä. Nykyään sen pääkatu on täynnä tyhjiä huonokuntoisia liikehuoneistoja. Kaikki uudet kaupat on rakennettu hieman sivuun entisestä pääkadusta, lähemmäs isoja teitä.

Paikalliset asukkaat ovat viime vuosina alkaneet yhdessä kehittää Vuoksenniskaa. Kaupunginosan ränsistyminen halutaan pysäyttää ja alueen viihtyisyyttä parantaa. Asukkaat ovat perustaneet Niskan Vuoksi ry -nimisen yhdistyksen ajamaan Vuoksenniskan etuja.



Yhdistyksen aikaansaannoksia on käsittääkseni myös tämä sympaattinen pieni kioski, joka on kunnostettu toimivaksi muutama vuosi sitten. Kioski on avoinna ainakin kesäisin.

Vuoksenniskalta suunnistin kohti Rautionkylää. Kylän läpi kulkee Viipurista Savonlinnaan kulkeva museotie, osa Via Kareliaa. Rautionkylässä voi aistia menneen ajan tuulahduksen.

Niskapietilän tien varrella on paljon tyhjillään olevia vanhoja liikekiinteistöjä. Taajama lienee muutama vuosikymmän sitten ollut sitten varsin vilkas kauppapaikka. Nyt siellä on jäljellä vain nämä tyhjät liikehuoneistot, yksi päivittäistavarakauppa ja kyläbaari.

Rautionkylässä/Immolassa sijaitsee rajavartijakoulu ja Immolan varuskunta. Alueella on paljon hienoja varuskunnalle kuuluvia rakennuksia, kuten tämä upseerikerho.

Immolan alueen historiaan voi tutustua Rajavartiolaitoksen sivuilla.

En uskaltanut jatkaa museotietä ihan Rautjärvelle saakka, vaan kurvasin Puntalantielle. Se on kiva tie ajaa pyörällä, mäkiä on sopivasti ja maisemat kauniit.

Näkymä Puntalantietä Rautionkylään päin.

Sieltä matka jatkui ilman kuvaustaukoja 6-tien vartta takaisin Vuoksenniskalle, josta jatkoin Pietarintietä Rajapatsaan kautta kotiin.

Matka: 39,3 km, aika 2 h 15 min. Fiilis: kevyt, pitkä perusharjoitus.

Arki-illan peruspyöräily

Kesä on täällä. Kesä on vihreä ja rehevä. Ja lämmin. Keskiviikkona ulkoilutin pyörää aluksi pikitien vartta Lappeenrannan suuntaan.

Automuseon kohdalla käännyin takaisin Imatran suuntaan, josta matka jatkui Imatranväylää pitkin kohti Imatrankoskea. Imatranväylällä saa hyvät vauhdit, siinä on loivaa alamäkeä pitkän matkaa.

Näkymä kohti Mansikkalaa VT-6 ylittävältä sillalta. 

Lappeentie on arki-iltana hiljainen.

Koskinäytöksen alkavat vasta juhannuksesta, mutta koskiuoma on vaikuttava näky ilman kuohujakin.

Koskelta matka jatkui Vuoksenvartta kohti Itä-Siitolaa.

Itä-Siitolan koulu, joka taitaa nykyään olla kansalaisopiston käytössä. Täällä kävin koulua ensimmäiset 6 vuotta. 

Entisen urheilukentän paikalla on nykyään omakotitalo. Niin se maailma muuttuu.

Nostalgiamatka jatkui pitkin vanhaa koulutietä lapsuuden maisemia pitkin Sotkulammelle.

Rautatien yli menevällä sillalla tuli vietettyä aikaa lapsena. Kuten myös sillan alla. Se oli jännä paikka. 

Loppumatkan poljin ilman kuvaustaukoja.

Saldo: 17,3 km, 1 h 1 min. Fiilis: hyvä perusharjoitus, kevyt

Lähtölaukaus

Än yy tee – nyt!

Näin ponkaisi liikkeelle tämä blogi. Matka kohti Imatran teitä, katuja, kujia, lenkkipolkuja, kynnöspeltoja, metsäteitä, ryteikköjä ja rämeikköjä voi aikaa. Juosten, kävellen, pyöräillen, rullaluistellen ja talvella hiihtäen.

Mukana kävelylenkeillä on useinmiten myös kaksi parsonrussellinterrieriä.

Tarkoitus on esitellä kotikaupunkiani ulkoilijan silmin. Samalla toivottavasti kunto kasvaa, koiratkin saavat liikuntaa ja kotikaupunki avautuu minullekin ihan uusin silmin.

Blogissa keskitytään pääasiassa Imatran vähemmän tunnettujen paikkojen ja juttujen esittelyyn kuvin ja sanoin. Ja juoksuun. Ja muihinkin juttuihin jos tulee mieleen jotain hyviä ideoita.

Remu Ukoskan venevajojen lähellä kahlaamassa kesällä 2013.

Tuu mukaan matkaan!